karhu

Finska

Substantiv

Böjningar av karhu	Singular	Plural		Singular	Plural
Grammatiskt
Nominativ	karhu	karhut	Ackusativ 1	karhu	karhut
			Ackusativ 2	karhun	karhut
Genitiv	karhun	karhujen	Partitiv	karhua	karhuja
Lokativ (intern)			Lokativ (extern)
Inessiv	karhussa	karhuissa	Adessiv	karhulla	karhuilla
Elativ	karhusta	karhuista	Ablativ	karhulta	karhuilta
Illativ	karhuun	karhuihin	Allativ	karhulle	karhuille
Essiv			Marginell
Essiv	karhuna	karhuina	Instruktiv	–	karhuin
Exessiv	karhunta	karhuinta	Abessiv	karhutta	karhuitta
Translativ	karhuksi	karhuiksi	Komitativ	–	(karhuineen)?

karhu

1. (däggdjur) björn

   Älä leiki karhun kanssa, se haluaa nukkua.

   Lek inte med björnen, den vill sova.

Se även

• karhukoira
• karhunmarja
• karhunpentu