huippu

Definition från Wiktionary, den fria ordlistan.
Hoppa till navigering Hoppa till sök

Finska

[redigera]

Substantiv

[redigera]
Böjningar av huippu  Singular Plural   Singular Plural
Grammatiskt
Nominativ huippu huiput Ackusativ 1 huippu huiput
Ackusativ 2 huipun huiput
Genitiv huipun huippujen Partitiv huippua huippuja
Lokativ (intern) Lokativ (extern)
Inessiv huipussa huipuissa Adessiv huipulla huipuilla
Elativ huipusta huipuista Ablativ huipulta huipuilta
Illativ huippuun huippuihin Allativ huipulle huipuille
Essiv Marginell
Essiv huippuna huippuina Instruktiv huipuin
Exessiv huippunta huippuinta Abessiv huiputta huipuitta
Translativ huipuksi huipuiksi Komitativ (huippuineen)?

huippu

  1. topp, spets