voima

Definition från Wiktionary, den fria ordlistan.
Hoppa till navigering Hoppa till sök

Finska

[redigera]

Substantiv

[redigera]
Böjningar av voima  Singular Plural   Singular Plural
Grammatiskt
Nominativ voima voimat Ackusativ 1 voima voimat
Ackusativ 2 voiman voimat
Genitiv voiman voimien, (voimain) Partitiv voimaa voimia
Lokativ (intern) Lokativ (extern)
Inessiv voimassa voimissa Adessiv voimalla voimilla
Elativ voimasta voimista Ablativ voimalta voimilta
Illativ voimaan voimiin Allativ voimalle voimille
Essiv Marginell
Essiv voimana voimina Instruktiv voimin
Exessiv voimanta voiminta Abessiv voimatta voimitta
Translativ voimaksi voimiksi Komitativ (voimineen)?

voima

  1. (fysik) kraft
  2. styrka, kraft
    Sammansättningar: tahdonvoima
  3. makt