nimi

Definition från Wiktionary, den fria ordlistan.
Hoppa till navigering Hoppa till sök

Finska

[redigera]

Substantiv

[redigera]
Böjningar av nimi  Singular Plural   Singular Plural
Grammatiskt
Nominativ nimi nimet Ackusativ 1 nimi nimet
Ackusativ 2 nimen nimet
Genitiv nimen nimien Partitiv nimeä nimiä
Lokativ (intern) Lokativ (extern)
Inessiv nimessä nimissä Adessiv nimellä nimillä
Elativ nimestä nimistä Ablativ nimeltä nimiltä
Illativ nimeen nimiin Allativ nimelle nimille
Essiv Marginell
Essiv nimenä niminä Instruktiv nimin
Exessiv ? ? Abessiv nimettä nimittä
Translativ nimeksi nimiksi Komitativ nimine

nimi

  1. namn
    Sammansättningar: arvonimi, etunimi, sukunimi

Meänkieli

[redigera]

Substantiv

[redigera]

nimi

  1. namn