punta

Definition från Wiktionary, den fria ordlistan.
Hoppa till navigering Hoppa till sök

Finska[redigera]

Substantiv[redigera]

Böjningar av punta  Singular Plural   Singular Plural
Grammatiskt
Nominativ punta punnat Ackusativ 1 punta punnat
Ackusativ 2 punnan punnat
Genitiv punnan puntien, (puntain) Partitiv puntaa puntia
Lokativ (intern) Lokativ (extern)
Inessiv punnassa punnissa Adessiv punnalla punnilla
Elativ punnasta punnista Ablativ punnalta punnilta
Illativ puntaan puntiin Allativ punnalle punnille
Essiv Marginell
Essiv puntana puntina Instruktiv punnin
Exessiv puntanta puntinta Abessiv punnatta punnitta
Translativ punnaksi punniksi Komitativ (puntineen)?

punta

  1. pund

Spanska[redigera]

Substantiv[redigera]

Böjningar av punta  Singular Plural
Femininum punta puntas

punta f

  1. topp, tipp, spets, ände, udde
  2. gnutta, aning, grand, smula, nypa, uns
Indragna rader ovanför strecket gäller en särskild definition. Eventuella rader närmast nedan kan gälla en eller flera av definitionerna ovan.
Etymologi: Av yngre latin puncta, från femininformen av latinska punctus.
Besläktade ord: punto, apuntar, puntiaguda, puntilla, puntita, sacapuntas
Fraser: de punta, a punta de pala, a punta pala, de punta en blanco, en la punta de la lengua, entado en punta, media punta, punta del iceberg, sacar punta